Kävin katsomassa SaSakista (Koulutuskeskus Salpauksen sirkusartistikoulutuksen) keväällä 2020 valmistuvien oppilaiden Jälki - closing acts sooloesitykset. Pääni yllä leijuu seuraavaa; slideshow, showreal ja ”olen nähnyt tämän youtubesta” tyyppiset tähdenlennot. Suomalaisen sirkuksen tulevaisuuden näkymät, tekijät ja kehityssuunnat virikkeitä pursuavassa, pirstaleisessa, tulos tai ulos todellisuudessa. Mitkä ne ovat? Mitä näkyy? Kuka näkyy?

Väliajalla olin hämmentynyt ja pohdin useiden numeroiden samankaltaisuutta. Mietin, onko tämä kaikua jonkinlaisesta halusta onnistua, tulla valituksi, toiveesta työllistyä? Mistä monen opiskelijan perinteinen ja tai varieté-henkinen ulosanti ja esityksen rakenne kumpuaa? Ajatuskelasta, ”Teen tällaisen loppusoolon, jotta työllistyn”? Monen naisoletetun tavoiksi olla lavalla piirtyivät neitseellinen, eteerinen, rajun seksikäs tai pikkutuhma. Pysähdyin pohtimaan. Miksi leikkisyys, pehmeys ja tietynlainen androgyynisyys jäivät vähemmistöön tai näkyivät lähinnä ryhmäkohtauksissa?

Tässä vaiheessa sanottakoon, että mä rakastan sirkusta sen kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa monimuotoisuudessaan. Näyttämölle sooloesiintyjänä tuleminen on erittäin rohkeaa ja vaatii tekijältä paljon. Kaikki esitykset olivat hyviä, mietittyjä ja rakenteeltaan selkeitä taidonnäytteitä. Ei siis ole kyse siitä, etteikö nais- tai muu sukupuolioletettu saisi lipaista huuliaan tai sivellä reittä esiintyessään. Otetaan esimerkiksi Senni Nuutisen bdsm- leikkiin kiedottu vannenumero, joka kaikessa ruumiillisuudessaan oli koko soolokirjon yksi uskottavimmista esityksistä. Koin numeron luonteen ja Nuutisen olemuksen tietoiseksi valinnaksi olla juuri sitä, mitä se oli. Raadollinen, rohkea ja groteski. Teos syntyi, oli ja tapahtui siinä kurkottamatta tulevaan tai toisaalle.

Mietin sosiaalista mediaa, instagrammia, joka täyttyy postauksista, joissa sirkustaiteilijat esittelevät osaamistaan, temppuja. Sitä, kuinka vimeo, youtube, facebook etc. ovat pullollaan videoita sirkusnumeroista. Mietin niiden vaikutusta sirkukseen taiteenlajina, kentällä työskenteleviin ammattilaisiin ja tulevaisuuden tekijöihin. Edelleenkään ei ole oikeita eikä vääriä suuntia tai valintoja. Toista ei ole olemassa ilman toista. Perinteisemmät sirkuksenmuodot tarvitsevat nykymuotoja yhtä paljon kuin nykysirkus perinteistä.

Keskustelin katsojaseurueeni ja kollegoideni kanssa esitysten yleisestä linjasta. Yhtenä asiana esiin nousi Sirkus Finlandia. Useamman vuoden ajan Sirkus Finlandia on ansioituneesti palkannut vastavalmistuneita kiertueelleen. Se on upeaa. Mutta onko tämä osaltaan luomassa toivetta työllistymisestä sekä vaikuttamassa loppuesitysten luonteeseen ja valittuihin tapoihin esiintyä? Missä määrin valmistuvat sirkustaiteilijat näkevät olemassa olevia, muita tapoja sekä väyliä toimia? Se, miten paljon vietämme aikaa sosiaalisessa mediassa, on omiaan luomaan todellisuusilluusioita. Mitä 1000 seuraama instagram-tili voikaan peittää alleen? Asioita, ilmiöitä, tekijöitä ja mahdollisuuksia. Toki voi myös olla, että Finlandian kaltaiset toimijat kuin myös ulkomaiset varieté-näyttämöt puhuttelevat monia, mutta haluan muistuttaa niiden olevan yksi mahdollisuus monesta. Koen ensiarvoisen tärkeäksi seurata omaa fiilistä.

Pohdintani ja yleinen huoli kohdistuu alati kiihtyvään maailman rytmiin ja taiteen tehotuotantoon. Sirkuksen dynaamiset, ei-inhimilliset ja yksilökeskeisetkin piirteet ovat omiaan tukemaan aikamme rytmiä. Siksi on tärkeää sirkuksen, taiteen tai minkä tahansa alan opiskelijalle muistaa kouluajan tarjoama turvallinen ympäristö, paikka kokeilla. Mahdollisuus pysähtyä asioiden sekä itsensä äärelle. Uskaltaa kuulostella, epäonnistua, onnistua ja olla pyrkimättä johonkin valmiiseen. Mitä minä haluan? Mitä minä taiteilijana haluan? Haluan kiittää Emma Yildirimmiä herkkyydestä, paljaudesta, lapsenomaisesta tutkailusta, sinnikkyydestä sekä keskeneräisyydestä. Uskalluksesta tehdä toisin.

Ps. Toisaalta mietin, onko opiskelijanäytöksiä edes relevanttia näin arvottaa pohtivan kritiikin muodossa? Ja jos niin, miten se tehdään ja missä sen paikka on? Ja haarottaakseni edelleen ajatuksia: Kiinnittäisinkö tällä tapaa huomiota sävyihin ja tapoihin näyttäytyä lavalla, jos kyseessä olisi ollut teatteriesitys sirkuksen sijaan?

Menkää katsomaan ja kokemaan! Tutustumaan tulevaisuuden tekijöihin! He ovat upeita!

Se on vielä mahdollista huomenna, sunnuntaina 19.1.2020 klo 13 (Show A) ja klo 19 (Show B).2020-01-18.jpg