Kirjoitus on uusi versio aiemmasta blogitekstistä: ”Who you gonna call -Ghostbusters I kolme miesoletettua norsunluutornissa” (Aiempi versio tekstistä ja sen kommentit tämän uuden version jälkeen)

Alkuun;

Alkuperäisen tekstin tarkoitus ei ollut korostaa tai kritisoida yksittäisiä henkilöitä, arvostella heidän ammattitaitoaan tai osaamistaan. Tarkoitukseni ei siis missään nimessä ollut arvostella Sirkus 2.0 podcastin pitäjien, kouluttajien pätevyyttä. He ovat päteviä, ja tärkeällä asialla. Mutta koska kenenkään kokemusta ei voi sivuuttaa, haluan pyytää anteeksi. Toivonkin nyt voivani oikaista muutamia seikkoja, tehdä jonkinlaisen korjausliikkeen.

Oma henkilökohtainen tarkoitukseni tässä blogissa on toimia keskustelun herättäjänä. Otan rohkeasti ja tässä tapauksessa jyrkästikin kantaa sirkusalaa koskeviin tai siihen liittyviin asioihin. Kirjoittaessani näitä tekstejä, pyrin esittelemään toisenlaisia ajatuksia, ja tekemään raflaaviltakin tuntuvia aloitteita ja tyylivalintoja. Silti toiveissani ei ole synnyttää lisää vastakkainasetteluja.

En ehkä aina pysty parhaimpaani, olen aloitteleva kirjoittaja ja teen tätä yksityishenkilönä muun työn ohella. Harjoittelen vasta itsekin, miten käsitellä, uudelleen pohtia asioita, osallistua keskusteluun tai herättää sitä.

Tämän tekstin myötä toivonkin, että keskustelu aiheesta voisi edelleen jatkua täällä blogin puolella.


Sirkuksen sanoittamisesta; kuka sanoittaa ja kenen ääni kuuluu?

Ensisijainen pyrkimykseni oli pohtia sitä, kenen ääni tässä ajassa kuuluu ja millä tavoin.

Huoleni kohdistuu tapoihin, joilla asioista ylipäätään puhutaan, ketkä niistä puhuvat tai pääsevät puhumaan. Vaikka kritisoinkin podcastin sävyjä, tarkoitukseni ei ollut arvostella sen tärkeyttä yksittäisenä tekona ja aloitteena. Tätä tarvitaan, pohdintaa ja keskustelua sirkuksesta!

Kirjoittamani tekstin ydinajatus voisi kiteytyä seuraavasti: ketä ajassamme kuunnellaan, ja sen myötä, miten asiat määrittyvät tai miten ne tulevat määritellyiksi. Kenen on mahdollista ottaa osaa keskusteluun?

Aiemmin julkaistuun tekstiin olisi pitänyt lisätä, että Sirkus 2.0 podcast on yksi asia monien muiden aikamme ilmiöiden ja tapahtumien joukossa; esimerkiksi keskustelut sirkuksen dramaturgiasta ja sirkuksen -ja tanssin tiedotuskeskusten yhdistymisestä. Näiden keskustelujen kohdalla mietin samoja asioita, kenen ääni kuuluu ja miten asioita sanoitetaan.

Toivonkin, että sirkukseen liittyvistä asioista keskusteltaisiin yhä moniäänisemmin ja kuuluvammin. Pyydän ja haastan Lahden sirkuskoulun opettajia ja muidenkin sirkuskoulujen nykyisiä ja entisiä opettajia sekä opiskelijoita, alalla toimivia, asian parissa pyöriviä, ja muita kiinnostuneita heittäytymään keskusteluun; kertomaan omista näkemyksistään ja kokemuksistaan.

Sanottakoon vielä, että olen varma, että minä ja moni muukin sirkuksen parissa toimiva olemme hyvin monesta asiasta samaa mieltä Sirkus 2.0 pitäjien kanssa, mitä tulee esimerkiksi kehotietoon ja pedagogiikkaan. Mietin, voisiko kyseinen podcast tarjota alustan laajemmalle keskustelulle sirkuksesta, kutsua muitakin sirkustietäjiä mukaan lähetyksiinsä? Tämä on minun haaveeni, stronger-together aloite, terveemmän sirkuskulttuurin ja treenaamisen puolesta.

Yhteen tuleminen ei minulle tarkoita sitä, että meidän tulisi olla kaikesta samaa mieltä. Eriävät kokemukset ja mielipiteet rikastuttavat kenttäämme! Mitä itse toivon, on moniäänisempää ja moninaisempaa keskustelua sirkuksesta ylipäätään. 

Lopuksi;

Itseäni kiinnostaisi kuulla sirkustekijöiden mietteitä esimerkiksi ’taiteilijayrittäjyydestä’, josta myös ensimmäiseksi julkaistussa tekstissäni kirjoitin!

*SIVURAIDE Pohdin myös yleisesti taidetta, sen tekemistä; taiteilijoiden puskemista yrittäjyyteen. Silmissä ja julkisissa keskusteluissa vilisee trend-alert slogan: "Stronger together", jota muuten myös Lindex käyttää tällä hetkellä ahkerasti mainonnassaan. Rinnakkain taiteen kentällä on kaksi keskustelua; taiteilijoiden yrittäjyys ja yhteisöllisyys. Tässä on valtava ristiriita, jo ajatellen taiteen, taiteilijuuden ja yrityksen, yrittäjyyden eriäviä luontoja. Olenko taiteilijayrittäjänä 'stronger together'; vähentyykö tai helpottuuko nykyinen työtaakkani? Millä tavalla markkinatalouden, yrittäjyyden tuleminen osaksi taiteilijuutta tulee vaikuttamaan esimerkiksi taiteen laatuun, luontoon ja sisältöihin yhä enenevissä määrin? *

 

 

Aiempi versio blogitekstistä

 

Sirkus 2.0 Miesoletettujen trio norsunluutornissa
”Who you gonna call?” - Ghostbusters

 

Sirkus 2.0
https://www.sirkus2.fi/  “Hoida harjoittelusi kuin ammattilainen” -slogan lainattu kotisivuilta

Atte Niittykangas fysioterapeutti, Henri Hänninen liikuntatieteiden kandidaatti, Mikko Rinnevuori kasvatustieteiden maisteri

Podcast kuvaus Spotifyssa: ”Sirkus 2.0:n takana häärii Atte Niittykangas, Henri Hänninen ja Mikko Rinnevuori, joiden tavoitteena on mullistaa sirkusharjoittelu Suomessa ja maailmalla.”

 

 

Podcastissa, Sirkus 2.0, kolme miesoletettua puhuvat muun muassa siitä, miten sirkusharjoittelijan tekninen, fyysinen harjoittelu olisi mahdollisimman optimaalista ts. tehokkainta. He ovat yhtäältä kaikesta samaa mieltä. Vuoropuhelua tai sen myötä usein syntyviä ajatusten haaraumia, oivalluksia, tai keskustelun jatkumoa on turha toivoa.

Sirkus 2.0 kouluttajiksi itseään tituleeraavien Atte Niittykankaan, Henri Hännisen ja Mikko Rinnevuoren tavoitteet kuulostavat hienoilta ja tärkeiltä. Ajattelen, että ylipäätään järkevä ja ergonominen kehonkäyttö, oli sitten kyse mistä tahansa fyysisisestä harjoittelusta, on huomattavan olennaista. Kuitenkin häiritsevän patronizing, monin tavoin yleistävä, ja omaa totuuttaan todisteleva valmis konsensus, ei kutsu minua kanssapohtimaan tai jatkamaan kuuntelua.

Sirkus 2.0 konseptin yhtenä tavoitteena on yleisesti fyysisen (akrobaattisen, sirkus-) harjoittelun järkeistäminen, kestävämpi keho ja ura. Voisiko dialogi, muiden kentällä toimijoiden kanssa, luoda tilaa neuvottelulle, väittelylle, toisille ymmärryksille? Kasvattaa mahdollisten kuuntelijoiden kiinnostusta, kannustaa keskusteluun ja edelleen luoda yhteisöllisyyttä?

Podcast-lähetyksiin voisi kutsua myös muita asianosaisia; sirkusammatillisissa opettavia opettajia, kentällä toimivia sirkustaiteilijoita, tai vaikka alan opiskelijoita, harjoittajia. Myös sukupuolen moninaisuuden huomioiminen on tärkeää. Nyt kuultavat esitykset, puheenvuorot hieman eri tulokulmista, pyrkivät lähinnä vahvistamaan kolmikon yhteisiä totuuksia ja opetuksia. Ei näin – vain näin. Olemme kaikesta samaa mieltä.

Lahden ammatillinen sirkusartistin perustutkinto arvostelun kohteena

Käsittääkseni yksikään näistä itseään sirkuskouluttajiksi brändäävistä yrittäjistä, podcastin tuottajista, eivät ole käyneet sirkuskoulua Suomessa (Koulutuskeskus Salpaus Lahti ammattitutkinto, tai Turun AMK). Silti, varsinkinkin Lahden koulun kohdalla, he tuntuvat tietävän kaiken siitä, mitä opintoihin sisältyy tai ei sisälly. Norsunluutornista huutelun sijaan, kehottaisin tutustumaan kyseiseen koulutukseen tarkemmin, ennen epätosien yleistysten laukomista, esimerkiksi taiteellisen ajattelun olemattomuudesta.


Sirkusta, urheilua vai fysiikkavalmennusta? - Joka tapauksessa, kyse on myös taiteesta

Sirkus 2.0 kohdalla puhuisin Start-up yrityksestä tai kehitystyöstä, jonka palvelut käsittävät esimerkiksi optimaalista fysiikkavalmennusta akrobaattisiin taitolajeihin. Sirkus -käsitteen käyttötarkoituksia ja -tapoja sen sijaan miettisin uudelleen. En väitä, etteikö sirkukseen usein sisältyisi tietynlainen fyysinen suorittaminen, suoriutuminen. Nyt kuitenkin, ko. konseptissa Sirkus 2.0, sekoittuvat urheilijuus, urheiluharrastus, taiteilijuus, taiteen tekeminen sekä yrittäjyys. Mietin taiteen osuutta tai roolia tässä podcastissa, mikä se on? (Kuitenkin, yksi tämän podcastin tekijöistä ja konseptin luojista, on niitä harvoja sirkuksen dramaturgiasta suomeksi julkisesti kirjoittaneita henkilöitä.)...

*SIVURAIDE Pohdin myös yleisesti taidetta, sen tekemistä; taiteilijoiden puskemista yrittäjyyteen. Silmissä ja julkisissa keskusteluissa vilisee trend-alert slogan: "Stronger together", jota muuten myös Lindex käyttää tällä hetkellä ahkerasti mainonnassaan. Rinnakkain taiteen kentällä on kaksi keskustelua; taiteilijoiden yrittäjyys ja yhteisöllisyys. Tässä on valtava ristiriita, jo ajatellen taiteen, taiteilijuuden ja yrityksen, yrittäjyyden eriäviä luontoja. Olenko taiteilija-yrittäjänä 'stronger together'; vähentyykö tai helpottuuko nykyinen työtaakkani? Millä tavalla markkinatalouden, yrittäjyyden tuleminen osaksi taiteilijuutta tulee vaikuttamaan esimerkiksi taiteen laatuun, luontoon ja sisältöihin yhä enenevissä määrin?*

...Sirkus voi olla yhtäältä taidetta, yhtäältä urheilua, harrastus, elämäntapa, viihdettä, tiedettä, miksei myös filosofinen suuntaus...-Tästä alkaisi jo toinen keskustelu-

Syvä tai aito kiinnostus sirkusalaa kohtaan, tai halu tiedon jakamisesta ei välity

Podcastin ja kotisivujen kuvailuista huokuvat kolmikon henkilökohtaiset menestyksen tavoitteet, itsen ja ’absoluuttisen totuuden’ korostaminen, sekä ylhäältä päin opettaminen. Kysynkin, mitkä ovat Sirkus 2.0 konseptin todelliset tavoitteet ja pyrkimykset? Jonkinlainen vallan vaihto, mullistus, tiedon jakaminen vai kutsu vuoropuheluun? 

Lähtökohtaisesti ja ylipäätään minua ilostuttavat kaikenlaiset aloitteet, kirjoitukset, tiedonkeruut ja -jaot koskien sirkusta, sirkusalaa. Tässä mielessä, Sirkus 2.0 podcast, on aloitteena huomionarvoinen, mitä tulee puheenvuoroihin taitolajien, kuten akrobatian terveemmistä treenaamisen tavoista ja pedagogiikasta. Koen, että kyseisellä toimijaryhmällä on monipuolista tietoa, jonka todella soisi jaettavaksi. Nyt kuitenkin sen ulostulon sävy tai tavat eivät tee siitä lähestyttävää minulle sirkustaiteilijana.

Miten voisimme keskustella näistä aiheista enemmän; toisemme kohdaten, yhteen tullen?

sirkus%202.0.jpg

 

KOMMENTIT

toinentila kirjoitti kohteessa

Vastaan tässä O:lle sekä Atte Niittykankaalle: Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli tuoda esiin harmistustani siitä, miten t ä r k e ä ä asiaa tämä Sirkus 2.0 podcast sisältää kehotietoudesta ja pedagogiikasta (niin kuin jo kirjoituksessa mainitsinkin), mutta kuinka podcastin tapa kritisoida traditioita ja esimerkiksi Lahden koulua, ei saa minua jatkamaan kuuntelua, vaikka kuinka haluaisin. Muun muassa edellä mainitut aiheet ovat minulle, ja uskon, että monelle muullekin sirkustaiteilijalle, todella delicate-aiheita; ne voivat herättää häpeää, kiusalliselta tuntuvia sisäisiä ristiriitoja koko omaa nyk. identiteettiä kohtaan, "viedä pohjan". Siltikään kyse ei ole siitä, että asioista ei saisi puhua, päinvastoin. - Ja torneja on! Kirjoituksen ei ole tarkoitus arvostella ketään yksittäisinä henkilöinä. Koen itse kirjoittavani brändistä Sirkus 2.0, joka mielestänii vahvasti henkilöityy ko. kolmeen henkilöön. Erittelen ja avaan kirjoituksessani minussa herääviä ajatuksia ja tuntoja kyseisen podcastin sävystä. Kritisoin, kommentoin, pohdin ja tulkitsen brändiä tai henkilöiden synnyttämää brändiä, ja mietin, mikä on sen tarkoitus? *Tähän väliin mä uudelleen lukisin kursivoidun kappaleen taiteilijayrittäjyydestä. Kirjoitus ei ole henkilökohtainen nettidissaus, vaan oma tulkintani ihmisenä (myös kuluttajana) niistä tiedoista, joita minulle tarjotaan esim. Sirkus 2.0 internetsivuilta. Mutta koska kenenkään kokemusta ei voi sivuuttaa, olen pahoillani henkilöön menevistä argumenteista. Todellakin saa ja pitää olla eriäviä mielipiteitä! Yhteen tulemisella en viittaa siihen, että meidän pitäisi pyrkiä yhteen, yhteiseen lopputulemaan. Pohdin yleisesti, miten me voitaisiin olla 'stronger together' oikeasti kaikkine eriävine mielipiteinemme? Ps. Atte, mä olen monesta asiasta samaan mieltä, siitähän tässä ei ole kyse. Kiitos, että näit sen. Ollaan yhteydessä sähköpostitse! Kiitos molemmille paljon kommenteista, pohdinnoista, ajatusten ja näkemysten jakamisesta.

Atte Niittykangas kirjoitti kohteessa

Kiitos kirjoituksesta! On todella tärkeää, että tuotte esiin myös eriäviä mielipiteitä. Henkilöön menevien argumenttien sijaan toivoisin, että asiat keskustelisivat. En tiedä olemmeko tavanneet, mutta varmaan olisimme useammasta asiasta samaa mieltä. Pidän vuoropuhelua keskeisenä asiana ja mielelläni keskustelisin tekstin asioista lisää. Laitamme teille Sirkus 2.0:n kautta sähköpostia!

O kirjoitti kohteessa 

Joiltain osin olen samoilla linjoilla, toisaalta ajatuksemme eriävät. Kolmikko vaikuttaa linjassaan ja mietteissään yhtenevältä. Tämä voi olla todellisuus tai tietoinen valinta. Uskon, että he ovat valinneet tyylin, jossa ainoastaan myötäilevät toistensa ajatuksia. Kun kolmen eri alan tekijät ovat samaa mieltä monesta asiasta antaa se vakuuttavan kuvan. Kannanotot ovat provosoivia ja olen huomannut niiden herättävän paljon tunteita puolesta sekä vastaan. Ne ovat myös monilta osin tieteelliseen tutkimukseen nojaavia, joka vaikeuttaa asioiden kiistämistä. 

Norsunluutorni mielikuvana on todellinen. Toisaalta sirkusmaailma on täynnä myyttejä ja näin-on-aina-tehty periaatteita, joita Sirkus 2.0 poppoo yksinään haastaa. En ainakaan tiedä muita julkisesti alalla toimivia, jotka samassa mittakaavassa kritisoivat ja antavat parannusehdotuksia alan käytäntöihin. He antavat kovaa vastusta Lahden suuntaan ja toistaalta Lahti sekä Turku ovat omissa torneissaan pysyneet tietääkseni hiljaa. Missä se vuoropuhelu on ja kuka sitä jäädyttää?

 Ymmärrän täysin jos ulosanti tai sen tyyli ei miellytä. Tämä on kuitenkin mielipidekysymys ja onkin syytä katsoa asiasisältöä pinnan alla. Se on nykyaikaista ymmärrystä ihmiskehosta, jota sirkusmaailmasta yleisellä tasolla puuttuu. Sirkus 2.0 ryhmällä eivät meriitit tai koulutus mielestäni riitä sirkuksen taiteellisen puolen syväluotaamiseen ja he eivät sitä toisaalta kovin paljoa tee. He keskittyvät siihen missä ovat ammattilaisia: kehon fyysisten toimintojen ymmärtämiseen ja tuovat sen sirkuksen kontekstiin. Kysymys kuuluukin miksi heidän täytyisi olla kaikenkattava, kaikkialle kurottava instanssi? Sirkus on kaikessa laajuudessaan niin valtava, ettei kolme ihmistä mitenkään kykene käsittelemään sitä ammattimaisesti joka suunnalta. Kysymys siitä kuinka voisimme keskustella näistä asioista enemmän on tässä. Puhumalla asioista julkisesti, ottamalla kantaa ja perustelemalla. En koe, että sirkusmaailman täytyisi ”tulla yhteen”. Monipuolisuus on myös sitä, että asioista ollaan erimielisiä. Rakentava keskustelu on avain ja tämä blogi, sekä Sirkus 2.0 tekevät sitä jo nyt erinomaisen hyvin. Provosoivat ja hyvin perustein esitetyt aloitukset ovat sitä, jota sirkus tarvitsee kehittyäkseen.