sunnuntai, 9. helmikuu 2020

Yksin ensimmäisessä residenssissä

Ensimmäinen residenssi.

Ensimmäinen soolo residenssi.

 

Sensuroitu residenssi päiväkirja.

Miltä esityksen ensi askeleet tuntuu?

Tällasta se oli, tällästä se varmaan on toisinaan ja tulee ehkä olemaan.

 

1.pvä

Alko vituttaa jo. RIggasin kaiken kattoon, pitää vielä hieno säätää. Trapetsi, luuppi, lyhyt köysi, diagonaali, pitkä köysi.

Nyrjäytin nilkan pari päivää sitten, lähen hoitoon.

Huomenna alotan oikeesti.

 

2.pvä

Katoin eilen Hannah Gatsbyn Nanetten stand up shown. Älytön ja mahtava. Kuuntelin Nastassja Martinin haastattelun, älytön nainen. 

Kirjotin tekstejä aamulla ja nauhotin niitä, koitin improo niihin, mietin et mitä järkeä. 

Sain Ren Hang:in valokuvakirjan jossa on pimppejä ja pippeleitä ihan kauheesti. 

Päivän päätteeks mietin et pitää rupee treenaa taas. Köysi on työlästä ja tuntuu et oon vanha ja tippunu pois kelkasta. Huomenna alotan treenaamisen aikasemmin. 

Ihanaa et täällä ei oo muita nyt kun on vkl.

 

3pvä. 

Monta eri osaa, portrettia musta. Miksi? Mitä kerrottavaa mulla on? doux et violent. pinkki ja musta.

Pitänee ensisijaisesti pitää kiinni uuden materiaalin ettimisestä ja tarinoiden kirjottamisesta. Unohtaa väliaikasesti kaikki kritiikki mitä on viimeset kaks vuotta miettiny. 

Tekemisestä se vamaan lähtee. 

Tuntuu et oon jähmee

enkä ilmase mitään, naama peruslukemilla vaan. Hidas ja puuduttava.

Mitä mä oon oikeesti tähän asti tehny elämässä?

 

4pvä

-Non-identité

-Feminin sacrée-masculin sacré.

-pehmolelut-varjo

 

Oon täynnä itteeni, siis kyllästyny itteeni. Ei pidä tehä liian montaa tuntia.

Jos koitan tehä sarjoja, selkeitä tavotteita. Ihoon sattuu. Köydessä oli hauskaa tänään. Aina olo et ei saa tarpeeksi aikaan vaikka päässä muodostuu ideoita ja kuvia vuorokauden ympäri.

Ei niitä päivä niin paljon ookkaan.

 

5pvä

“Taivaallekatsomisilme” Juha Rautio

“Il m’a dit “L’air va te faire du mal”” Poemes sans heros.

 

Löysin My humps biisin! Nauratti yksin.

En tiiä mitä järkeä mutta tuntu hauskalta idealta. Lyhyt köysi vois olla vieläkin lyhyempi, nyt siin on ehkä vähän liikaa tilaa.

 

6pvä

Sietäisit hävetä.

Aamulla en saanu oikeen mitään aikaan, nukun huonosti täällä. Googlettelin tissilauluja. Googlettelin köysivideoita ja oli jumppaa.

Puhuttiin yleisönasettelusta ja asennoista.

Tein improja. sit bodasin ja pidin kokouksen.

 

7pvä

Päivän juttu oli “Dick in the air”.

Taivas hommat on vähentyny ja kaikki huomio siirtyny pervoiluun. 

 

8pvä

 

En jaksa enää, niska jumissa, jalka turvonnu, mahaan sattuu. En oo saanu mitään aikaan tänään. Kokeilin joitain sarjoja, googlettelin peachesia. Katoin eilisen improja. Soitin nokiaa.

Nauhotin masentavat asiat mut en kokeillu. Riggasin tangon ja pippelin alas ku pääsen autolla pois täältä.

 

9pvä

Elämänilo. Että saa perseillä ihmisten edessä, koska kaikki on niin vitun hyvin vielä! Jumalauta!

Niska meni uudestaan jumiin mut toiselta puolelta kun aloin tekee fyysisii juttui. Tanssin yksin kauan, se oli ihanaa. Kokeilin auringon purkamista, googletin hysteriaa ja katoin triangeli tutoriaaleja, meen ostaa sen!

Lopetin lyhyeen köyden tekemisen koska sattuu ja enkä voi kattoo ylöspäin. 

Tänään tuli taas ideoita ja olo et Jes! Mut tää on yhtä kyllästymisen ja innostumisen välillä sahaamista.

Nyt on kamat kasassa ja lähen palauttamaan niitä.

Jos ois fyysisesti ollu paremmassa kunnossa niin residenssikin ois ollu erilainen, en uskalla sanoo et parempi mut ehkä se ois ollu sitä.

Tuntuu kuitenkin et näitä ideoita on hyvä hauduttaa ja treenaamista pitää harrastaa tulevaisuudessa ehkä enemmän.

 

 

 

sunnuntai, 19. tammikuu 2020

Hän ottaa raajansa - Phantom Limb

 

Phantom Limb 19.1.2020

Whs Teatteri Union, Helsinki

 

astun sisään saliin

valitsen keskipaikan

näyttämöllä on valkokangas ja siinä kuva

joku katsojista ottaa kuvan siitä heti

 

istun syvällä penkissä

kun valkokangas nousee

 

valo kylmää

pesee kehon muuttumattomaksi

joka hapuilee kohti

läpinäkyvää toista

torsoa

jonka alla on raaja

 

nojaudun eteenpäin

koska haluan nähdä

ja sitten

liikutun

 

upea liikkeissään raadollinen ja raajakas keho tai sen keskittymä ja sen kaikki raajat

 

on silkkaa lumoa

antaa äänen tulla

näyttämö olentoon

äänet taikovat, hukuttavat, järkeistävät, järisyttävät, ohjailevat

antavat satunnaisia ulostuloja, väyliä tai sävyllisiä myötätunnon oireita

joiden tarkoitusperät

kohden olentoa

kuitenkin arveluttavat

 

alttiutta

alttiiksi panemista

se luvallistaa mun, katsojan hypistellä paperisia seiniä

nojautua yhä edemmäs

mutta silti kohti jotain niin etäistä

valkokankaan kaistaletta

sälekaihtimien juovittamaa näyttämökuvaa

 

valo

tulee ulkoa sisälle

valaisee kuin sattumanvaraisesti

ei esittele sisäisen huoneen tapahtumia

tapahtumia

jotka tapahtuvat riippumatta siitä onko valoa

huoneessa

jonka neljäs seinä on kadonnut

valot

ne ovat ohi kiitäviä muita, toisia

jossain ulkopuolella

valo näköiset

tapahtuvat riippumatta siitä

tapahtuuko huoneessa

jonka neljäs seinä on kadonnut

 

riemua rohtoa huulilta karnevalistista älyn laulua

jota puhkoo sirkuksen nielaus ja pelastus

jonne on mahdollista hetkeksi pudottautua

 

sirkuksen muotokieli toimii jonkinlaisena leikkauspintana

johdattelijana seuraavaan kelaan

filmikelaan

jonka saa poikkaista mistä kohti haluaa

koska hetki on semmoinen

esitystaide on semmoinen

ja sirkus niiden veitsenterä

eläköön taide

 

kovien aplodien seassa

esityksen loppuessa

sanon ääneen bravo

olisin huutanut

jos mulla olisi ollut siihen huulia

 

45 minuuttia oli kuin viisi minuuttia

on kuin olisi jännittänyt itsensä taajuuksille

jossa tajuaminen lakkaa

ja takaraivoa ja niskaa alkaa polttaa

ranka ratkeaa

 

kunnes

astun ulos teatterista

olen niin iloinen

niin iloinen

niin iloinen olen

euforinen

tyhjyys valtaa kotimatkan ja uudelleen kuvittaa tutun katunäkymän

voisiko se vielä jatkua

 

 

 

Ohjaus & esiintyminen / Director & performer: Ville Walo
Lavastus & pukusuunnittelu / Set & costume design: Anne Jämsä
Valosuunnittelu / Lighting design: Eero Alava
Äänisuunnittelu / Sound design: Lau Nau & Pekko Käppi  

 

Phantom Limb

Pe / Fri. 17.1. @ 19:00 (Ensi-ilta / Premiere)
Su / Sun. 19.1. @ 15:00
To / Thu. 23.1. @ 19:00
Pe / Fri. 31.1. @ 19:00
La / Sat. 1.2. @ 19:00

http://www.teatteriunion.fi/portfolio/phantom-limb/

 

73420362_2531448943578935_54054660857743

kuva tapahtuman facebook-sivulta

 

 

 

 

lauantai, 18. tammikuu 2020

Minkälainen jälki jää? – Sirkus säröilevässä maailmassa

Kävin katsomassa SaSakista (Koulutuskeskus Salpauksen sirkusartistikoulutuksen) keväällä 2020 valmistuvien oppilaiden Jälki - closing acts sooloesitykset. Pääni yllä leijuu seuraavaa; slideshow, showreal ja ”olen nähnyt tämän youtubesta” tyyppiset tähdenlennot. Suomalaisen sirkuksen tulevaisuuden näkymät, tekijät ja kehityssuunnat virikkeitä pursuavassa, pirstaleisessa, tulos tai ulos todellisuudessa. Mitkä ne ovat? Mitä näkyy? Kuka näkyy?

Väliajalla olin hämmentynyt ja pohdin useiden numeroiden samankaltaisuutta. Mietin, onko tämä kaikua jonkinlaisesta halusta onnistua, tulla valituksi, toiveesta työllistyä? Mistä monen opiskelijan perinteinen ja tai varieté-henkinen ulosanti ja esityksen rakenne kumpuaa? Ajatuskelasta, ”Teen tällaisen loppusoolon, jotta työllistyn”? Monen naisoletetun tavoiksi olla lavalla piirtyivät neitseellinen, eteerinen, rajun seksikäs tai pikkutuhma. Pysähdyin pohtimaan. Miksi leikkisyys, pehmeys ja tietynlainen androgyynisyys jäivät vähemmistöön tai näkyivät lähinnä ryhmäkohtauksissa?

Tässä vaiheessa sanottakoon, että mä rakastan sirkusta sen kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa monimuotoisuudessaan. Näyttämölle sooloesiintyjänä tuleminen on erittäin rohkeaa ja vaatii tekijältä paljon. Kaikki esitykset olivat hyviä, mietittyjä ja rakenteeltaan selkeitä taidonnäytteitä. Ei siis ole kyse siitä, etteikö nais- tai muu sukupuolioletettu saisi lipaista huuliaan tai sivellä reittä esiintyessään. Otetaan esimerkiksi Senni Nuutisen bdsm- leikkiin kiedottu vannenumero, joka kaikessa ruumiillisuudessaan oli koko soolokirjon yksi uskottavimmista esityksistä. Koin numeron luonteen ja Nuutisen olemuksen tietoiseksi valinnaksi olla juuri sitä, mitä se oli. Raadollinen, rohkea ja groteski. Teos syntyi, oli ja tapahtui siinä kurkottamatta tulevaan tai toisaalle.

Mietin sosiaalista mediaa, instagrammia, joka täyttyy postauksista, joissa sirkustaiteilijat esittelevät osaamistaan, temppuja. Sitä, kuinka vimeo, youtube, facebook etc. ovat pullollaan videoita sirkusnumeroista. Mietin niiden vaikutusta sirkukseen taiteenlajina, kentällä työskenteleviin ammattilaisiin ja tulevaisuuden tekijöihin. Edelleenkään ei ole oikeita eikä vääriä suuntia tai valintoja. Toista ei ole olemassa ilman toista. Perinteisemmät sirkuksenmuodot tarvitsevat nykymuotoja yhtä paljon kuin nykysirkus perinteistä.

Keskustelin katsojaseurueeni ja kollegoideni kanssa esitysten yleisestä linjasta. Yhtenä asiana esiin nousi Sirkus Finlandia. Useamman vuoden ajan Sirkus Finlandia on ansioituneesti palkannut vastavalmistuneita kiertueelleen. Se on upeaa. Mutta onko tämä osaltaan luomassa toivetta työllistymisestä sekä vaikuttamassa loppuesitysten luonteeseen ja valittuihin tapoihin esiintyä? Missä määrin valmistuvat sirkustaiteilijat näkevät olemassa olevia, muita tapoja sekä väyliä toimia? Se, miten paljon vietämme aikaa sosiaalisessa mediassa, on omiaan luomaan todellisuusilluusioita. Mitä 1000 seuraama instagram-tili voikaan peittää alleen? Asioita, ilmiöitä, tekijöitä ja mahdollisuuksia. Toki voi myös olla, että Finlandian kaltaiset toimijat kuin myös ulkomaiset varieté-näyttämöt puhuttelevat monia, mutta haluan muistuttaa niiden olevan yksi mahdollisuus monesta. Koen ensiarvoisen tärkeäksi seurata omaa fiilistä.

Pohdintani ja yleinen huoli kohdistuu alati kiihtyvään maailman rytmiin ja taiteen tehotuotantoon. Sirkuksen dynaamiset, ei-inhimilliset ja yksilökeskeisetkin piirteet ovat omiaan tukemaan aikamme rytmiä. Siksi on tärkeää sirkuksen, taiteen tai minkä tahansa alan opiskelijalle muistaa kouluajan tarjoama turvallinen ympäristö, paikka kokeilla. Mahdollisuus pysähtyä asioiden sekä itsensä äärelle. Uskaltaa kuulostella, epäonnistua, onnistua ja olla pyrkimättä johonkin valmiiseen. Mitä minä haluan? Mitä minä taiteilijana haluan? Haluan kiittää Emma Yildirimmiä herkkyydestä, paljaudesta, lapsenomaisesta tutkailusta, sinnikkyydestä sekä keskeneräisyydestä. Uskalluksesta tehdä toisin.

Ps. Toisaalta mietin, onko opiskelijanäytöksiä edes relevanttia näin arvottaa pohtivan kritiikin muodossa? Ja jos niin, miten se tehdään ja missä sen paikka on? Ja haarottaakseni edelleen ajatuksia: Kiinnittäisinkö tällä tapaa huomiota sävyihin ja tapoihin näyttäytyä lavalla, jos kyseessä olisi ollut teatteriesitys sirkuksen sijaan?

Menkää katsomaan ja kokemaan! Tutustumaan tulevaisuuden tekijöihin! He ovat upeita!

Se on vielä mahdollista huomenna, sunnuntaina 19.1.2020 klo 13 (Show A) ja klo 19 (Show B).2020-01-18.jpg

 

 

 

 

keskiviikko, 18. joulukuu 2019

Neljän sirkustaiteilijan chät marraskuussa 2019

Sirkuslainen 1:

Ite mä oon esim miettiny yleisesti sitä, et kuinka vähän sirkuksesta on dokumentaarist, kirjotettuu matskuu vielä lopulta. Tai et hkis on yks mies joka saa lähes itsevaltasesti kirjottaa sirkuksesta. Ja vaik se 'vaa onki' päivälehtikritiikkii, ni moni lukee sen silti ja sil on yksin niin suuri valta määrittää ja tuoda esille tietyt asiat ja tekijät sirkukses jonain kuoriutuvana. Ehkä jotenki (en tiiä viel mix) on semmonen perstuntuma et tarttis kirjotuksia tyypeiltä, jotka on, toimii sil kentäl. Et jotenki jonkinlai sirkuskerronta lähtis myös sielt sisält ytimestä eikä vaan toimijoilta, jotka on siin ympärillä. Tällasen uskallan nyt tähän vielä tuupata.

(Edellises puhun suomest)

Mut toi on yks asia, mistä ite tahtosin kirjottaa esim..

Sirkuslainen 2:

Mä oon just itse asissa kirjottamassa Ranskaan semmosta avointa kirjettä kun esiinnyin kirkossa viime maaliskuussa ja siitä tuli skandaali, ja se kenen kanssa tein sen esityksen ei enää saa olla mukana projekteissa (henkilö ei ole sirkuskentältä alunperin). Hän oli mukana yhden kolleegan seuraavan (sirkus)esityksen laboratorio vaiheessa ja päätyi teoksen teaser-videoon. Videon nähtyään prokkiksen yhteistuottajana toimiva sama taho kun kirkko homman järjestäjä sanoi, että jos tää henkilö on mukana niin ne vetää niiden rahat, residenssit ja enskarin pois. Mun piti olla mukana myös tämän kolleegan prokkiksessa ja se oli kaikille täysin ok ja myös jollain tavalla toivottua että osallistuisin. Muutenkin koko tarinassa on paljon kysmyksiä herättäviä juttuja, niin kuhan saan sen ranskaks niin sit teen sen suomeks ja laitan nimen alle ja tätä kautta voin sitä myös levittää!!!

Jos se on ok. Ainakin mulla on nyt tää juttu tosi pinnalla ja meni kuppi nurin täysin tästä epätasa-arvoisesta perustelemattomasta rasistis-elitisestä kohtelusta

Sirkuslainen 1:

Voi jumpe! No just kaiken tällasen koti toi blogi vois olla, ihan mahtavaa.

Sirkuslainen 4:

Onko jotain suosikki-aihealuetta kirjoituksille vai ihan mitä vaan tekis mieli sanoa?

Mulla on kanssa mun yks teksti mietteistä rekkakuskin ammatista ja meidän luksusasemasta valita unelma ja seurata sitä jonka laitoin kerran facebookkiin. Vähän aiheen vierestä, mut monet mun ajatukset sirkuksesta nykyään sivuaa kunnioitusta maanviljelijämeininkiä kohtaan.

Sirkuslainen 1:

Ei se musta sivua. Aattelen paljon myös sitä, että kun asioita sirkuksen parista tallentuu, tapahtuu dokumentointia, ni sitä et mitkä asiat tallentuu tai saa tallentua on usein ulkopuolelta tulevaa ei niin paljon tekijöiltä. Usein ne asiat on myös asioita, jotka on niin sanotusti tapetilla tai kiinnostaa just sillä hetkellä. Mä aattelen, et toi on yks hyvä esimerkki saada tallettaa ajatuksia, joita päässä pyörii ja asioita, jotka on tapahtunut. Ettei unohdettaisi. (tohonkin pohdelmaan voi joku joskus palata tai saadaa henkee omaan ehkä samankaltaiseen kelaan?) Jotenki ylipäätään se, että täällä ajatellaan. Hmmm..saatteko kii? Mitä mieltä ootte, että jos laitan tonne sellasen jonkinlaisen väliaikaiskuvauksen (kunnes keksis paremman) 'kirjoituksia sirkuksen parista/sisältä' kirjoittajat ovat toimijoita sirkuksen kentällä ? Sitten meillä on ikään kuin se vinkkeli siellä , johon esim. Toi rekkakuskimietelmä sitte voi kiinnittyä ja muut sen jälkeen ? Mitä mieltä ?

Sirkuslainen 4:

Joo, jonkunnäköinen johdantoteksti olis paikallaan, niin ihmiset olis vähän kartalla siitä mitä ne lukee, ja missä asemassa olevan näkökulmasta.

Musta kivaa kun laitoit tällaisen pystyyn. Välillä jos jumahdan miettimään, mua ärsyttää miten paljon sirkuksen ympärillä pyörii kaikenlaisia tyyppejä, jotka haluais että niille maksetaan palkkaa siitä, että niillä on mielipiteitä sirkuksesta ja miten se pitäisi tehdä, ilman että he ovat itse vuodattaneet yhtäkään hikipisaraa, veripisaraa tai kyyneltä yrittäessään tehdä sirkusta.

Sirkuslainen 1:

Mmm.mä voin relate tohon ja jakaa myös vastaavan huolen, josta syntyy kysymys: että kuinka paljon muut taiteenlajit, erityisesti teatteri, johdattelee sirkusta yhteen suuntaan, että nykysirkusta on esim. sellainen teos, jossa pystytään huomaamaan teatterillisia elementtejä kuten dramaturgista ajattelua? Siinä on hyviä asioita, en sitä sano. Mutta että antaako sirkus liikaa määrittää itteään toisen esittävän taiteenlajin johdattamana? Sit mietin, et kuin pal vaikka tanssicompanyt pyytää teatterilta vaik dramaturgista apua tai teatteriohjaajaa koreografin sijaan? Hmmm. Aattelen jotain kehollista ydintä, joka on (vaan) läsnä sirkuksessa, voisko sitä kohti mennä? En mä ees vielä tiedä, mikä se ydin on. Mut ehkä se on jotain, sielt hikipisaroist. Se et muut tunnistaa sirkuksen suomes yhdeksi taiteenlajiksi on varmasti tapahtunut osittain noiden edellisten asioiden myötä. Vai onko? Mut tartteeko sirkus tai mikään tunnustusta olemassaolostaan muilta? Mut pointtina et must ois hyvä tarkastella sitä(kin), et mikä ja kuka saa määrittää, määrittää sitä, mitä sirkus on. Hmmm, kohtahan tässä on jo koottava pakettikirjotus. Lempeetä päivää kaikille.

Sirkuslainen 4:

Haluutko lukea projektini kaikki apurahahakemukset? Me ollaan puhuttu ihan sika paljon tosta ilmiöstä, ja nyt tehty teos jossa sanottiin varta vasten että meistä sirkuksen dramaturgia on väärä termi, halutaan puhua sirkuskompositiosta (circus structurisation tai circus composition) koska se on relevantimpaa siihen mitä tehdään. Sanotaan myös että termi sirkustaide on dorka, kuin alemmuuskompleksista kumpuava, että lisätään tähän sirkukseen nyt se taide niin sitten se on tarpeeksi hyvää.. Theatre art tai dance art kuulostais tyhmältä mut sen sijaan circus art on yleisessä käytössä.. Tästä yleisenä "nykysirkustaiteilijoiden" käyttämänä johdannaisena joko tarkoituksellinen tai huomaamatta tehty perinteisen sirkuksen lynkkaaminen selittäessä minkälaisesti tekee itse sirkusta.

Erikoisjännä ilmiö on kans projektimme vastaanotto. Meillä on nyt draamaton show, punk konsertin dramaturgialla varustettu sirkusteoista koostuva sävellys, jonka tavoitteena on saada yleisö "enthusiastic to take action in their own lives". Onnistutaan, seisovat aplodit on aika vakio, ihmiset on onnellisia ja me myös. Ne, jotka ei tykkää, on sitä mieltä että ollaan liikaa kuin perinteinen sirkus, mikä saa meidät miettimään ovatko näin sanojat ikinä käyneet perinteisessä sirkuksessa ollenkaan..

On myös useita ranskalaisia (erityisesti täällä huomaa teatterin dominoivat lasit joiden läpi teoksia katsotaan, tuntuu että kohtaamamme muiden maiden programmerit ottaa meidät hyvin osaksi nykysirkuskenttää vaan vähän eritempoisena teoksena.) programmereita, jotka sanoo, että nauttivat esityksestä paljon, mutta eivät aio ottaa meitä tapahtumaansa koska haluavat valita teoksia joissa on enemmän teatterin elementtejä, hahmotyöskentelyä ja dramaturgiaa. Ja fair enough, meiltä ei näitä löydy. Hauskaa vaan huomata, että siitä, miten sirkuksen pitää noudattaa tiettyjä elementtejä on tullut työnsaannin määrittävä normi.

Tähän tietty vaikuttaa se, että iso osa sirkusta ohjelmoivista ihmisistä on alun perin muiden esittävien taiteenlajien kentältä kotoisin, ei ole vielä tarpeeksi niitä hikipisaraisia sirkustaiteilijoita jotka olis valuneet alan sisällä muihin rooleihin kuin esiintyjiksi.

Sirkuslainen 2:

Mä vietin ison osan 2018 loppu vuodesta ja 2019 alkuvuodesta miettien paljon sirkuksen ydintä meidän prokkiksen kautta. Istuttiin Chalonin mahtavassa kirjastossa (parasta koko paikassa) jossa on kirjaa ja videota ja mitä toivoa saattaa sirkuksen arkistoinnista. Loppukeloina oli että sirkuksen määrittelystä ei tule mitään koska on monia sirkuksia, ja jo määritteleminen on vallan ottamista. Mutta mikä oli historian kaarella nähtävissä oli selkeesti se että siinä vaiheessa kun nykysirkus iski Ranskassa (tanssikoreografin ohjaama show) niin sitten yhtäkkiä siitä tuli arvostettava taide. Siitä seurasi sukupolvi sirkuksen tekijöitä jotka on pyrkinyt pois perinteisestä sirkuksesta ja siihen liittyvistä koodeista ja näin ollen on tehnyt siitä jotenkin naurettavamman. Sirkus pääsi teattereihin missä kaikki oikea taide tapahtuu. Eli sirkukselta vietiin pois sen koko kansalle kuuluva piirre ja siitä tuli eliiteille tehtyä konseptitaidetta, jota valtio voi rahoittaa (eli kontrolloida) jossain määrin. Tänä päivänä tuntuu siltä että ruvetaan kuromaan umpeen sitä aukkoa joka "perinteisen" ja "nyky" sirkuksen väliin on syntynyt. Noin. En tiedä johtaako tää nyt mihinkään mutta tämmöstä on mietitty. Ja sitten ollaan myös mietitty paljon sirkuksen tuotteistamista ja Cirque du Soleilia ja rahaa. Taide ja raha ja politiikka.

Ja mä puhun hyvin ranska keskeisesti näistä asioista.

Sirkuslainen 4:

Mun mielestä oli tosi kaunista katsoa Cirque Aitalin viimeisintä teosta, jossa lavalla oli "perinteisiä" taiteilijoita, iäkkäämpiä ja akrobaattisesti yhtä kovatasoisia tai parempia kuin monet nuoret parhaat "nyky" akrobaatit. Itkin liikutuksesta vähän heidän yritykselleen kuroa yhteen tätä kuilua. Itse luin esitykseen myös symboliikan siitä, että nykysirkus olis sirkuksen klovni tällä hetkellä. Tästä tulkinnasta ei kaikki oo ollut samaa mieltä, mutta mulle se, että teoksen “nykysirkustaiteilijat” olivat kaikki klovnihahmoissa tuossa teoksessa sai pohtimaan sitä, josko me kaikkine selityksinemme ja korkealle kurottavilla taideteksteillämme välillä huomaamatta muututaankin teennäisiksi ja erkaannutaan siitä "ytimestä", mitä kukaan meistäkään ei osaa sanallistaa, mutta mikä selkeästi on kaikkien mielestä olemassa..

Circassa kun oli Fresh Circus, yks kysymys jonka heitin yleisessä keskustelussa taidetapaamisessa meidän ryhmän kanssa muille seminaarivieraille oli "jos tietäisit nyt, ettet ikinä tule tienaamaan sirkuksella enempää kuin 5OO € kuussa, vaihtaisitko alaa?"

Jännä kans Soleilin ja rahan suhteen, et ne saa aika paljon kuraa niskaan taiteilijataholta, mut loppupeleissä harva niiden sopparista kieltäytyisi sitä tarjottaessa.. Samalla kanssa Soleilia ja perinteisiä sirkuksia on paljolti kiittäminen siitä, että kenellä tahansa "nyky"sirkukselle katsojia etsivälle taholle on paljon pohjatyötä tehty ja yleinen mielipide on hyvin sirkusmyönteinen -> yleisöpotentiaali suuri.

Sirkuslainen 1:

Ei vittu nyt mä laitoin jonkun peukun alas

Ei ollu tarkotus

Sori en osaa käyttää tätä

Sirkuslainen 4:

Klassikko

keskiviikko, 18. joulukuu 2019

Ajatuksia rekkakuskin ammatista sirkustaiteilijan näkökulmasta

Kirjoitettu tammikuussa 2019 Etelä-Ranskassa matkalla Tukholmasta Barcelonan läheisyyteen Espanjaan.

 

"Olen nyt vähän yli viikon tehnyt niin kutsuttuja “oikeita töitä”, ajanut rekkaa virallisten tuntirajoitusten mukaisesti eli maksimissaan 9h päivässä, viettäen virallisia taukoja ajon välissä ja 11h ajottoman “yön” päivien välissä. Ensimmäisen kuuden päivän jälkeen taukopäivä, ja tässä sitä taas ollaan tien päällä. Tätä tehtävää jäljellä lienee vielä hieman yli 2 viikon ajan ajoa yhteensä. Näillä tunneilla ei vielä burn-outin ovia kolkutella, ja kaiken lisäksi jokainen ajamani kilometri ja kuljettamani tavara hyödyttää suoraan sirkustani eli minua itseäni, eikä niskaani hengitä kiirettä ja aikataulustressiä Maksava Kiireinen Asiakas eikä optimistisesti reitin keston Googlemäpännyt Kaukainen Esimieskään. Tukholmasta Barcelonaan ajaa 4-5 päivää.

Tämä pintaraapaisu rekkakuskin ammattiin laittaa kyllä arvostuksen monia omaan arkeeni näkymättömiä töitä kohtaan kohdalleen. Tavaraahan on tunnetusti maailmassa paljon, ja rekkojen määrää tiellä katsellen voi päätellä että 90% tavarasta on väärässä paikassa. Jokaista kuormaa varten sitten on keksitty ties millaisia siirtomenetelmiä, ja lopputuloshan on esimerkiksi Helsingissä oleskelevalle City-Naiselle mitä oivallisin.

Tuli nälkä, piipahdanpa siis lähikaupassa! Ekologiset pienompelimon joogatrikoot (Hampuri, kätevästi toimitus kotiovelle parissa viikossa) jalkaan ja menoksi. Mikä mahtava valikoima! Kassiin syöntikypsiä avokadoja (Israel), tuorepuristettua veriappelsiinimehua (Italia), tomaatteja (kotimaisia, mutta Suomikin on yli 1000km pitkä), kauramaitoa kahviin… Mmm KAHVI! Tarjollahan onkin maailman parhaita sortteja monilta eri mantereilta (luin baristalehdestä muutamia kuukausia sitten, että Etelä-Amerikan barista-scene alkaa nyt vasta kasvaa hiljalleen. Ennen laadukasta kahvia ei jäänyt lainkaan paikallisten kahviyrittäjien käytettäväksi kun kaikki myytiin ulkomaille).

Juu, lähiruokahan on parempi idea, mutta melko pulmallista se on pelkän perunan pyöriä Kehä kolmosen sisäpuolelle kävelymatkan päässä olevan lähikaupan hyllylle.

Työtä varten tietokone, enkä edes joudu ostamaan sitä yhtä tietokonetta joka maasta löytyisi, vaan valitsen kymmenistä eri vaihtoehdoista (todennäköisesti Aasia, komponenttien ja rakennusmateriaalien alkuperää ja kuljettuja kilometrejä ei City-Aivoni edes hahmota). Roskakorin täyttyessä kannan sisällön keräysastiaan ja abrakadabra! Jonkun Toisen Vastuulla! Illalla baariin, ja olutvalintani voi Päivän Fiiliksen mukaan olla mistä vaan Belgiasta Havaijilaisen pienpanimon pullo-olueen. Keskellä yötäkin bussikuski ajaa minut (ei kolareita, bussi aikataulussa minuutilleen) lähes kotiovelle, ja mikäli ovesta ulos astuessani liukastuisin ja murtaisin jalkani pahasti, ei hätää! Ambulanssi saapuu nopean puhelinsoiton jälkeen, ja sairaalassa hereillä oleva ja täysin työkykyinen päivystävä kirurgi korjaa vammani. Yli 90% todennäköisyydellä olen täysin kunnossa taas pian.

9 tuntia ajamista päivässä on aivan todella puuduttavaa ja rehellisesti sanottuna tylsää. Päivällä näkee maisemia (hienoja), sitten muutaman tunnin kuluttua on pimeää. Silloin näkee kaistaviivan ja ohi vasemmalta ajavia autojen perävaloja. Edellä mainitut näyttävät lähes koko ajan ihan täysin samalta. Ajattelin jumpata aina tauoilla, jotta istuminen ei täysin puuduttaisi nuoria ja notkeita lihaksiani. Voin kertoa, että motivaatio tehdä kyykkyhyppyjä ja punnerruksia bensa-aseman parkkipaikalla katoaa melko nopeasti kun on pimeää, kylmä ja tihkusade. Syödä pitää, jotta jaksaa, joten pohditaanpa hetki valikoimaa: 90% bensis-ruuista on huonoa. Se vitriinin takana loputtomasti pyörivä nakkikin alkaa muutaman päivän kuluttua tuntua vaihtoehdolta. Kasvissyöjä? Onnea matkaan. Vegaani?? Toivottaisin hauskaa mehupaastoa, mutta jollain energialla sitä on pysyttävä skarppina koko matkan ajan, sillä olet vastuussa parikymmentä tonnia painavasta 80km/h liikkuvasta tappokoneesta. Väsymyksen vallattua yöpaikan etsiminenkin on oma lukunsa. Valtateiden bensa-asemilla parkkipaikkojen lisäksi ovat rekat pysäköineet jokaiseen mahdolliseen vapaaseen asfalttitilaan yön ajaksi. Ja uskokaa tai älkää, he ovat tehneet sen niin hyvin, että muut asiakkaat pääsevät helposti ajamaan heidän vierestään ja toiset rekat lähtemään pois häiriintymättä. Perse verellä, aivot skarppaamisesta jumissa pysyn iloisena ja motivoituneena, koska en joudu uhraamaan kaikkea aikaani ja terveyttäni tälle.

Kiitos kaikille niille joiden työ ei välttämättä ole kivaa vaan tarpeellista, tai sen puutos haitallista. Teidän työpanoksenne johdosta minun ja monen muun arkielämä on 90% kivaa ja helppoa."

 

Loppuhuomautuksena ajatus, joka on seurannut minua ja kumppaniani viimeisen 3 vuoden ajan, kun olemme yrittäneet parhaamme käynnistää teltan kanssa kiertävää sirkusta Euroopassa (tällä hetkellä työllistämme 8 taiteilijaa, 1 tuottajan, 1 hallintovastaavan, 1 teknikon ja 1 kokin niin moneksi kuukaudeksi kuin pystymme keikkamyynnin perusteella): Mikäli rahaa olisi enemmän, palkkaustoivelistamme huipulla olisi maanviljelijä. Tuntuu, että matkalla yrittäessä tuoda taide yleisön nähtäväksi, suurinta apua ei meille tuo tuotannon ammattilainen, ei markkinointivastaava, ei uusi verkosto, ei edes taiteilija, vaan joku, joka on tottunut kiskomaan painavia koneita irti mudasta ja korjaamaan rikki menneitä putkia, kantamaan painavia asioita ja ottamaan vastuuta käytännön ongelmien ratkaisemisesta. Me, kaupungissa kasvaneet nykysirkuspiiriin koulutetut taiteilijat, olemme nyt usean vuoden ajan opetelleet asioita toisensa perään (kuinka saada kuorma-auton perään laillinen kevytperävaunun vetämiseen tarkoitettu koukku, kuinka asentaa kaasukäyttöinen vedenlämmitin rekassa olevaan keittiö-suihku-vessavaunuun, kuinka rakentaa laillinen katsomo usealle sadalle henkilölle, kuinka työntää 2 tonnia painavaa perävaunua kahden 50-kiloisen ihmisen voimin...), ja nousseet näin maanviljelijä/ perinteisen sirkuksen käytännön osaamisen tasolle 1.

IMG-20160626-WA0000.jpg

  • Henkilötiedot

    toinentila2019@gmail.com