Emma Vainion kirjoittama Sirkus nyt -kirja ilmestyi jo viime vuonna, mutta itse olen ollut eri paikoissa oman kirjakappaleeni kanssa ja sain sen vasta nyt luettua. 

Sitä mä mietin, että kyllä kaikki te suomalaisen sirkuksen pioneerit ootte olleet rohkeita. Ja saaneet lopulta ihan tosi paljon aikaan aika vähässä ajassa paljon hankalemmissa olosuhteissa, en mä osaa edes kuvitella.

Toinen huippuhetki kirjassa itelle oli oppia tämä:
"Pikkuhiljaa Herman Såltinin maine taitavana ja rohkeana temppuilijana kasvoi, ja lopulta hän esiintyi vuosia Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa. Såltinin bravuuri oli numero, jossa hän ajoi ison, puusta rakennetun surmanajopallon sisällä pystysuoraan ylös ja alas polkupyörällä. Suomalaistaituri esitti polkupyöräsurmanajoa aikoinaan ainoana maailmassa, ja temppu oli mahdollisesti hänen oma keksintönsä."

..polkupyörällä !

Olen onnistunut ajattelemaan toisenkin ajatuksen viime aikoina jonka ajattelin kirjoittaa tänne. Muutamana hetkenä urani aikana olen ihaillut eräiden esiintyvien taiteilijoiden nöyryyttä. Tai en tiedä mikä olisi oikea sana, teeskentelemättömyys, ylpeyden puute, avoimuus epäcoolille tilanteelle.

1. Useiden mielestä nykypäivämme paras jonglööri esiintyy Suomen Kansallisoopperan suurella lavalla heittäen tuplia soihduilla palava hattu päässä. Hän on myös käyttänyt selkeästi tunteja tutkien rantapallojongleerauksen mahdollisuuksia ja toimii eräänlaisena taustatanssijana kangasakrobaatille. Samaan aikaan takahuoneessa hän filmaa tulevia hittivideoitaan yhdistäen milleniaalin pettämättömällä tyylitajulla superteknistä jongleerausmateriaalia, karhupukua ja minitrampoliineja.

2. Cirque du Soleilin konkurssin myötä 10 vuoden työsopimuksen päätyttyä tyhjän päälle jäänyt cyr-artisti tekee pieniä puistoesityksiä kotikaupungissaan, mm. juuri siinä puistossa missä vietti koko nuoruutensa harjoitellen jongleerausta ja akrobatiaa sirkusystäviensä kanssa. Puistossa on lapsille kahluuallas. Esitystä varten artisti pukee kimaltelevat speedot ja uimarenkaan ylleen, nostaa renkaansa veteen ja saa yleisön nauramaan koomisella balettiesityksellään kahluualtaassa Chopinin tahtiin. 

Ei itseironisesti, vaan anteliaasti. On näitä muitakin, tässä nyt värikkäimmän muiston päähäni jättäneet.